Malariahoidossa potilaalle tartutettiin malaria, jotta hänellä nousisi korkea kuume. Kuumeen uskottiin lievittävän mielisairauksien oireita. Hoidettavalle potilaalle annettiin muutama millilitra kuumevaiheessa olevan malariapotilaan verta lihakseen tai ihon alle. Itämisaika oli tavallisesti viikko tai kaksi ja tänä aikana potilas sai olla jalkeilla. Tämän jälkeen kuume nousi tavallisesti noin joka toinen vuorokausi, kestäen muutaman tunnin ja laski sitten nopeasti. Näitä kuumekohtauksia annettiin tulla 10-16 kertaa, jonka jälkeen malaria hoidettiin pois kiniinikuurilla. Hoito kesti noin viisi viikkoa.

Elokuvassa hoitaja Elsa, jota näyttelee Paula Vesala, antaa Prinsessalle 6 millilitraa malariaplasmamodeja suonensisäisesti. 

Ensimmäinen tutkija, joka etsi yhteyttä kuumeen ja mielisairauksien välillä oli itävaltalainen Julius Wagner von Jauregg. 1800-luvulla yleisin tautiryhmä skitsofrenian ohella oli neurosyfilis, niin sanottu kolmannen asteen kuppatauti. Osa kuppatautisista oli kokenut ihmeparantumisen kuumetaudin jälkeen. Von Jauregg raportoi jo 1887 muutamista parantuneista, jossa korkea kuume oli malarian aiheuttama. Vuonna 1917 hän istutti malarian yhdeksälle potilalle, joilla tauti oli edennyt pitkälle. Näistä neljä parantui kokonaan ja kahden kunto parani. Tämän jälkeen von Jauregg testasi malariahoitoa 275 kuppapotilaalle, joista 83 prosenttilla taudin kehitys pysähtyi. Tästä Wagner von Jauregg sai lääketieteen Nobel-palkinnon vuonna 1927. Ensimmäisenä Suomessa malariahoitoa  ryhdyttiin käyttämään Lapinlahden sairaalassa vuonna 1923.

Malariahoitoa käytettiin myös joissakin psykoositapauksissa, esimerkiksi Kellokosken Prinsessan tapauksessa. Suomessa malariahoitoa suositeltiin käytettäväksi vielä 1950. Penisilliini syrjäytti pian malaria- ja muut kuumehoidot.